MOME Research Unit of New Materialities (R.U.M.) -yksikön DUST-tutkimusprojekti valittiin 35 hakijan joukosta vuoden 2025 Lissabonin arkkitehtuuritriennaalin keskeiseen näyttelyyn (Fluxes-osio), jonka otsikko on How Heavy Is a City? DUST esiteltiin Portugalissa 2. lokakuuta 2025 yhdessä viiden muun kansainvälisen yliopiston kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin tutkimusprojektin kanssa. Projekti tutkii pölyn (siitepölyn, itiöiden, bakteerien, mikromuovien, suolakiteiden, hiekanjyvien jne.) roolia ja vaikutuksia (kaupunkien) ekosysteemissä. Näyttelyn äänimateriaalin (noin 30 minuuttia fixed media) loin Kansallisen kansanterveyskeskuksen pölynsuodatus- ja pölyanalyysilaitteista tehdyistä ääninauhoituksista.

Mukana vielä: MOME R.U.M. (Tekla Gedeon, Péter Hámori, Máté Hulesch, Ákos Schneider) Kuva: OPI

Valmistin äänimaisemasävellyksen Aalto-yliopiston vuoden 2023/24 lukuvuoden avajaistapahtumaan, jossa pyrin tuomaan esiin kampuksen akustista monimuotoisuutta. Mielenkiintoisen haasteen muodosti se, että säilyttäisin äänimaisemasävellyksen lajityypillisen eheyden ja samalla täyttäisin yliopiston brändilliset tavoitteet.

POV Budapest -kansainväliselle designkonferenssille suunnittelin akustisen brändi-identiteetin Budapestin ympäristöäänistä. Tärkeimmät äänilähteet olivat hammasratasjuna (fogaskerekű), metrolinja 2, raitiovaunut, kuulutukset, vilkkaat torit ja markkinapaikat sekä kaupunkipuistot.

"We've collaborated with soundscape researcher Bálint Kiss to craft a unique acoustic experience for POV Budapest. Between and before the talks, you'll hear atmospheres and sound effects inspired by local environmental sounds."

Kuvat: Bertalan Soós / POV Budapest

Vastoin aiempia uskomuksia sade ei ole täysin satunnaista — pisarat järjestyvät mikrorakenteisiin, ja pisarakokojen jakauma osoittaa autokorrelaatiota. Etydeissä annoin kolmen lyömäsoittajan tulkittavaksi ohjelmallisesti generoituja sademalleja, jotka ovat tilastollisesti kaksinkertaisesti stokastisia (noudattavat niin kutsuttua Cox-jakaumaa). Impulsseista koostuvat sademallit laadin Max MSP- ja SuperCollider-ympäristöissä.

Etydit pyrkivät tutkimaan, miten musiikillisin keinoin voidaan välittää ja musiikillisessa muodossa jäsentää sateen piirtämiä kuvioita ilman, että pisarat osuisivat johonkin konkreettiseen pintaan, mikä määrittäisi niiden sointivärin lopullisesti.

Ensimmäinen etydi tulkitsee keskimääräisen vesimäärän sisältävän sademallin, joka tapahtuu kaupunkiympäristössä. Rakennusten ja tuulen vuorovaikutus katkoo jatkuvaa virtausta, jolloin tekstuuri muuttuu jaksottaiseksi ja katkonaiseksi.

Toinen etydi käsittelee runsasvesistä sadeilmiötä, jota rakennettu ympäristö ei keskeytä, mutta joka luonteensa vuoksi on epätasainen tiheämpien ja harvempien pisarakeskittymien vuorottelun seurauksena.

Kolmas etydi kertoo tihkusateesta, jonka mikrorakenne on hyvin säännöllinen ja jonka vesimäärä sekä dynamiikka ovat huomattavasti pienemmät ja hillitymmät.

Jäätymistä koskevat äänitteet, jotka tallentuivat -12 °C:ssa neljän tunnin aikana, tein tammikuussa 2022. Vietin viikon Szigligetin alueella tutkien talvista geofoniaa. Aloitin äänityksen 24. tammikuuta illalla kello kahdeksan Szívós Istvánin satamassa; keskiyöhön mennessä järvi oli kokonaan jään peitossa. Äänet välittivät tarkasti tietoa järven pinnan morfologisesta muutoksesta ja sen eri vaiheista — koin tämän erityisen ilmeikkäänä valon puuttuessa.

Sain työskennellä akustisen ekologian keskeisiin hahmoihin kuuluvan Barry Truaxin kanssa kaupunkien sadeäänien systematisoinnin parissa maisterintutkielmani yhteydessä. Tutkielmassani käsittelin hydrologiaa, kaupunkipintoja sekä sadeäänien tekstuuria ja sointiväriä. Proof-of-concept -työ tuotti kuuden hierarkkisen tason kautta yhteensä 256 ”kaupungin sadeääni -instanssia”.

Työssäni eri sateen aspektien tarkastelun jälkeen laadin sointiväriskaalauskyselyn, jolla kartoitin yleisten kaupunkipintojen taajuusvasteiden havaitsemista. Alla on nähtävissä joitakin tuloksia ääninäytteineen (vastaaminen oli anonyymiä).

Loin musiikin ja tein äänijälkityöt kahteen dokumenttielokuvaan Jenny ja Antti Wihurin kulttuurirahastolle. Oli ilo työskennellä (välillisesti) Tristan Murailin kanssa, jotakuta pidetään yhtenä 1900-luvun spektraalisen musiikin merkittävimmistä hahmoista.

Elokuvat esitettiin palkintojenjakotilaisuuden yhteydessä Helsingin Musiikkitalossa 9. lokakuuta 2023.

TOKYO-säätiön Artlife-podcastissa suunnittelijat ja taiteilijat kertovat heidän elämästään ja urastaan. Tein full-stack tuotannon episodeilla (nauhoituksesta julkistamiseen). Muut episodit kuultavissa täältä.

Kahdeksankanavainen äänimaisemasävellys suosikkiteollisuusäänimaisemastani, varhaisilta iltatunneilta Nyugati-rautatieasemalta. Sähkömekaanisia ääniä, eri kielillä kuuluvia kuulutuksia ja erään piilotetun paikan selkeästi artikuloitunut kaiku. Teoksessa pyrin ilman abstrahointia tai efektien käyttöä — jättäen kaikki ääninäytteet koskemattomiksi — luomaan mahdollisimman todentuntuisen kuvan paikasta.

Teos on kuunneltavissa vain monikanavaisessa järjestelmässä; mikäli siihen on mahdollisuus, äänitiedostot voi ladata täältä.

Unkarilaisen koreografin Zsófia Nemesin Időlovag-nimiseen nykytanssikoreografiaan sävelsin kuusi kappaletta dark electronica -tyylilajissa. Michael Enden Momo-romaanista inspiroitunut teos sai ensi-iltansa Unkarin Kansallisessa Tanssiteatterissa toukokuussa 2021.

Kuvat: KNI

Kahdeksankanavainen etydi Kőszegin elektromagneettisesta äänimaisemasta. Kaupungin äänimaiseman kartoitin iASK-workshopin puitteissa käyttäen paria elektromagneettista kapselia. Jäljit­tämättömistä signaalilähteistä löytyi epäharmonisia, kellomaisia äänellisiä elementtejä. Tämä oli erityisen kiehtovaa Kőszegin kellojen omaperäisen historian (ja sattuman) valossa, koska toisen maailmansodan jälkeen kellot nimittäin valettiin uudelleen, minkä seurauksena niiden alkuperäiset viritykset hajaantuivat.

Pidin kurssin MOME-yliopiston Media Design kandidaattiohjelman opiskelijoille, jossa pohdimme, mistä johtuu äänien luonnollisuus tai keintekoisuus.